En tiedä paljoakaan tietokonepeleistä, mutta olen varma, että hän, joka alunperin keksi pelin, jossa pelaajan pitää saada kiinni neliöitä, jotka yhtäkkiä tulevat näytölle ennen kuin matkaavat väärään suuntaan, on työskennellyt yövuorossa vanhainkodissa.
Näin (tämä) peli menee:
On kaksi pelajaa. Pelaajien täytyy pysytellä mahdollisimman lähellä toisiaan koko pelin ajan.
Aloituspaikka on merkitty numerolla yksi. Selvitäkseen ensimmäisestä kentästä pelaajien täytyy päästä myös takaisin aloituspaikkaan. Reitin varrella pelaajien täytyy käydä kaikissa huoneissa toimittamassa taikapillereitä tai toivomassa parasta. Epäonnistuttuaan yhdessä huoneessa pelaajien täyttyy palata takaisin alkuun. Milloin vain huoneista voi hypätä yksi, kaksi tai useampia olioita, jotka täytyy viedä takaisin oikeaan huoneeseen ja huolehtia, etteivät he törmäile toisiinsa.
Hyvää yötä, minä vain nukahdan, jos yritän pelata tietokonepelejä yöllä.
-------------------------------------------------------------------------------------
I dont know much about computer games, but I am sure that the original creator of the game where you are supposed to catch squares that are suddenly coming into the screen before they go the wrong direction, has worked night shift in an old folks home. Here it goes like this;
1--->----->----->--|
| |
| |
|----<----<-----<--|
you are two players that have to stay as close to each other as possible during the game. You start from the place marked as 1 and you are supposed to get back to the original place to win the first step. During your route you have to enter all the rooms to deliver magic pills or make good wishes, if you fail one room, you need to start all over again. At any time there will jump out one, two or many creatures from the rooms and you must always get them back into the right place and avoid them to bump into each other.
Good night, I just fall asleep if I try to play computer games during the night.
Tuesday, June 10, 2008
Trim for eldre
Trimmausta vanhuksille.
Meillä oli hauskaa treenatessamme.
Ei hyppyjä, mutta polven koukistuksia, olkien pyörittelyjä, vatsanpohjasta nauramista,
käsillä lyömistä ja kasvojen hyppyyttämistä
----------------------------------------------------------------------------------------------
We just had fun exercising.
No jumps, but knee bends, shoulder rounds, stomach laughs, arm hitting and face jumps
Meillä oli hauskaa treenatessamme.
Ei hyppyjä, mutta polven koukistuksia, olkien pyörittelyjä, vatsanpohjasta nauramista,
käsillä lyömistä ja kasvojen hyppyyttämistä
----------------------------------------------------------------------------------------------
We just had fun exercising.
No jumps, but knee bends, shoulder rounds, stomach laughs, arm hitting and face jumps
Muutoksia/Changes
Muutoksia
On kesäkuun 10., kello on puoli kahdeksan aamulla. Olen käynyt jo juoksemassa ulkona. Kahdeksalta menen ylös odottamaan puuroani.
Ensi vuodesta eteenpäin Kajalakodissa tapahtuu paljon muutoksia. Uudet ihmiset kuolevat ja toiset tulevat. Mutta muutokset, joista puhun ovat alkaneet byrokratian asteella ja tulevat löytämään tiensä tänne. Jos ymmärrän oikein, laitoksista tehdään tehokkaampia. Kuka tietää, mitä tapahtuu? Mikä on paremmin ja mikä huonommin?
Emme voi koskaan tietää. Tiedän vain, että pidän elämäni unelmoimisesta ja teen unelmien pohjalta päätöksiä. Ensin ajattelin kirjoittaa puheen siitä, miten haluaisin asioiden olevan, jos tulisin vanhuksena asumaan laitoksessa. Tai pohjautuen siihen, mitä ihmiset täällä ovat kertoneet minulle tai miten olen itse kokenut täällä ollessani. Mutta en ole kovin innostunut poliittisista puheista, elleivät ne ole hyvin radikaaleja tai provosoivia. Yleensä ne eivät ole. Pääkohtani olisi luultavasti jotain tällaista: ” Ja siksi ehdotan tässä, perustuen yllämainittuun kokemukseeni, että pitäisin hyödyllisenä pohtia sitä, että ihmiset tekisivät yhdessä toisten puolesta tekemisen sijaa.”
Olen esitystaiteilija. Konteksti ja tila ovat yleisimpiä työkalujani. Olen kiinnostunut taiteesta jokapäiväisessä elämässä ja paljon käytetyistä osallistavista esityksistä. Taiteesta puhuminen voi olla yhtä tylsää kuin politiikka. Jos teksisin nyt esityksen, voisin:
• Laittaa niin monta pöytää päällekäin kuin mahdollista, kiivetä pöytäkasan päälle ja pyytää myös toisia kiipeämään.
• Kysyä kuka haluaisi ajaa terässängyllä (sänky, joka on kuolleiden ruumiille) ja ajaa sängyllä ympäriinsä ja jättää se hetkeksi kylmäkaappiinsa
• Laulaa kehtolaulun
• Kirjoittaa liitutaululle: Tänään on päivä rakastaa toisiamme
• Antaa kaikille työntekijöille ison lasin ruuansulatuslääkettä
• Katsoa, voisivatko kaikki talon ihmiset pitää toisiaan käsistä talon käytävillä
Puuroaika!
---------------------------------------------------------------------------------------------
Changes
It is 10th of June, half past seven in the morning. I have already taken myself out for a run. At 8 o`clock I will go upstairs to wait for my porridge.
From next year onwards there will happen a lot of changes at Kajalakoti. New people will die and others will come. But the changes I talk about has started on a bureaucratic level and will find its way into the life here. As far as I can understand, they are making the institutions more effective. Who knows what will happen? What will be better and what will be worse?
We can never know. I just know that I like to dream my own life and make decision based on that. First I thought I would write a speech about how I would like it to be if I was to live in an institution as old. Or maybe based on what people have told me here or what I have experienced. But I am not very interested in political speeches, unless they are very radical or provocative. Usually they are not. My main point would probably be something like "...and therefore I hereby suggest that on the basis of my experience mentioned above I would find it worthwhile to consider to have people do things together instead of for each other."
I am a performance artist. The context and the place is usually my working tools. I am interested in art in the everyday and the much used participatory performances. Talking about art can be as boring as politics. If I was now to go up and do a performance I could:
Porridge time!
On kesäkuun 10., kello on puoli kahdeksan aamulla. Olen käynyt jo juoksemassa ulkona. Kahdeksalta menen ylös odottamaan puuroani.
Ensi vuodesta eteenpäin Kajalakodissa tapahtuu paljon muutoksia. Uudet ihmiset kuolevat ja toiset tulevat. Mutta muutokset, joista puhun ovat alkaneet byrokratian asteella ja tulevat löytämään tiensä tänne. Jos ymmärrän oikein, laitoksista tehdään tehokkaampia. Kuka tietää, mitä tapahtuu? Mikä on paremmin ja mikä huonommin?
Emme voi koskaan tietää. Tiedän vain, että pidän elämäni unelmoimisesta ja teen unelmien pohjalta päätöksiä. Ensin ajattelin kirjoittaa puheen siitä, miten haluaisin asioiden olevan, jos tulisin vanhuksena asumaan laitoksessa. Tai pohjautuen siihen, mitä ihmiset täällä ovat kertoneet minulle tai miten olen itse kokenut täällä ollessani. Mutta en ole kovin innostunut poliittisista puheista, elleivät ne ole hyvin radikaaleja tai provosoivia. Yleensä ne eivät ole. Pääkohtani olisi luultavasti jotain tällaista: ” Ja siksi ehdotan tässä, perustuen yllämainittuun kokemukseeni, että pitäisin hyödyllisenä pohtia sitä, että ihmiset tekisivät yhdessä toisten puolesta tekemisen sijaa.”
Olen esitystaiteilija. Konteksti ja tila ovat yleisimpiä työkalujani. Olen kiinnostunut taiteesta jokapäiväisessä elämässä ja paljon käytetyistä osallistavista esityksistä. Taiteesta puhuminen voi olla yhtä tylsää kuin politiikka. Jos teksisin nyt esityksen, voisin:
• Laittaa niin monta pöytää päällekäin kuin mahdollista, kiivetä pöytäkasan päälle ja pyytää myös toisia kiipeämään.
• Kysyä kuka haluaisi ajaa terässängyllä (sänky, joka on kuolleiden ruumiille) ja ajaa sängyllä ympäriinsä ja jättää se hetkeksi kylmäkaappiinsa
• Laulaa kehtolaulun
• Kirjoittaa liitutaululle: Tänään on päivä rakastaa toisiamme
• Antaa kaikille työntekijöille ison lasin ruuansulatuslääkettä
• Katsoa, voisivatko kaikki talon ihmiset pitää toisiaan käsistä talon käytävillä
Puuroaika!
---------------------------------------------------------------------------------------------
Changes
It is 10th of June, half past seven in the morning. I have already taken myself out for a run. At 8 o`clock I will go upstairs to wait for my porridge.
From next year onwards there will happen a lot of changes at Kajalakoti. New people will die and others will come. But the changes I talk about has started on a bureaucratic level and will find its way into the life here. As far as I can understand, they are making the institutions more effective. Who knows what will happen? What will be better and what will be worse?
We can never know. I just know that I like to dream my own life and make decision based on that. First I thought I would write a speech about how I would like it to be if I was to live in an institution as old. Or maybe based on what people have told me here or what I have experienced. But I am not very interested in political speeches, unless they are very radical or provocative. Usually they are not. My main point would probably be something like "...and therefore I hereby suggest that on the basis of my experience mentioned above I would find it worthwhile to consider to have people do things together instead of for each other."
I am a performance artist. The context and the place is usually my working tools. I am interested in art in the everyday and the much used participatory performances. Talking about art can be as boring as politics. If I was now to go up and do a performance I could:
- Put as many tables of top of each other as I manage, climb up and ask the others to come as well
- Ask who wants to have a ride on the steelbed(bed for corpses) and drive around with it and leave it in its fridge for a while
- Sing a lullaby
- Write on the chalkboard; Today is the day for us to love each other
- Give all the workers a big glass of digestion medicine
- See if all the people in the house are able to hold hands around in the hallway
Porridge time!
Monday, June 9, 2008
One - Two - Three O`clock Rock
Kello yksi- kaksi,-kolme rock
Maanviljelijät istuvat ympyrässä.
Tuijottaen lattiaa.
Väsyneinä. Vain tuijottaen.
Ei mitään, mistä puhua.
Ei mitään, mitä jakaa.
Kaikki tarjoillaan meille, kuten ansaitsemme.
Kuka vaivaituisi kävelemään ympäriinsä?
Maanviljelijät, vain istuvat ympyrässä.
Tuijottaen lattiaa.
Antakaa meidän leikkiä.
Lasketaan kellot talossa.
Kello yksi-kaksi-kolme- kello neljä rock
----------------------------------------------------------------------------------------
Farmers just sitting around.
Starring at the floor.
Tired. Just starring.
Nothing to talk about.
Nothing to share
We get it served, as we deserved
Who can be bothered to walk around?
Farmers just sitting around.
Starring at the floor.
Let us play
Lets count the clocks in the house:
one - two - three o`clock, four o`clock rock
Maanviljelijät istuvat ympyrässä.
Tuijottaen lattiaa.
Väsyneinä. Vain tuijottaen.
Ei mitään, mistä puhua.
Ei mitään, mitä jakaa.
Kaikki tarjoillaan meille, kuten ansaitsemme.
Kuka vaivaituisi kävelemään ympäriinsä?
Maanviljelijät, vain istuvat ympyrässä.
Tuijottaen lattiaa.
Antakaa meidän leikkiä.
Lasketaan kellot talossa.
Kello yksi-kaksi-kolme- kello neljä rock
----------------------------------------------------------------------------------------
Farmers just sitting around.
Starring at the floor.
Tired. Just starring.
Nothing to talk about.
Nothing to share
We get it served, as we deserved
Who can be bothered to walk around?
Farmers just sitting around.
Starring at the floor.
Let us play
Lets count the clocks in the house:
one - two - three o`clock, four o`clock rock
Puuro/Porridge
Puuro
Suomessa on monia sanoja puurolle ja Kajalakodissa opin päivittäin uusia puuromakuja. Aamiaiseksi sain taatelipuuroa, lounaaksi marjapuuroa ja iltapalaksi perunavelliä. Puuro tuntuu olevan helposti syötävää ja hyvää mahalle. Koska olen syönyt niin paljon puuroa, en ole saanut lääkettä vatsan toimintaan. Kaiken kaikkiaan ruoka täällä on hyvää ja on hienoa syödä monta kertaa päivässä.
Vaikka vatsani toimii hyvin, pääni on ollut puuroa tänään. Mikään ei motivoi. Hartiat ovat jäykät ja jälkani ovat kävelleet vain kovalla lattialla. Luulen, että kehoni ikääntyy. Koska on pilvistä, en ole laittanut ikääntymistä hidastavaa aurinkorasvaani. Olemmeko vanhenemista vastaan koska pelkäämme kipua, kuolemaa tai ryppyjä?
”Saatana, onko se se kuolema, kun kurkku tekee niin kipeää.” oli ensimmäinen tänään kohtaamani lause. Keho on pääpuheenaihe. Jokainen kehonosa on mahdollinen vihollinen. Sillä aikaa kun työntekijöillä on erityisen kiireinen aamu sairaslomien vuoksi, meilä on hyvin rauhallinen aamu. Me odotamme. Katsomme lattiaa. Me odotamme. Minusta tuntuu hieman typerältä. Onneksi puuro maistuu hyvältä.
Kaksitoista puuroa tämän viikon ruokalistalla: Jukolapuuro. Luumupuuro. Perunapuuro. Ruishiutalepuuro. Mannapuuro. Vispipuuro. Ohrahiutalepuuro. Jukolanvehnäpuuro. Kaurapuuro. Grahamvelli. Ohrahiutalevelli. Uunipuuro.
-----------------------------------------------------
Porridge
In Finland there are many words for porridge and at Kajalakoti I am daily learning the taste of a new porridge. For breakfast I had porridge with dates, for lunch I had berry porridge and for evening meal I had potato porridge. Porridge seems to be easy to eat and it is good for the stomach. Since I had so much porridge they still havent given me medicine to get the stomach working. All in all the food is good here and it is great to eat less many times a day.
Even thouh my stomach works fine, my head has been like a porridge
today. Nothing really motivates. Shoulders are stiff and my feet have only walked on hard floors. I guess my body is aging. Because of clouds, I havent put on my Anti-Age Sun Cream. Are we against age because we fear pain, death or wrinkles?
”Saatana, onkose se kuolema, kun kurkku tekee niin kipeä” (What the Hell, is it the death, cause my throat is hurting so much)
Was the first sentence that met me today. Talking about the body is a main subject. Every body part is a possible enemy. While the workers have an extra busy morning because of sickness leaves, we have an extra quite morning. We wait. We look at the floor. We wait. I actually feel a bit stupid. Luckily the porridge tastes good.
The twelve porridges on this weeks menu: Jukolanpuuro. Luumupuuro. Perunapuuro. Ruishutalepuuro. Mannapuuro. Vispipuuro. Ohrahiutalepuuro. Jukolanvehnäpuuro. Kaurapuuro. Grahamvelli. Ohrahintalevelli. Uunipuuro.
Suomessa on monia sanoja puurolle ja Kajalakodissa opin päivittäin uusia puuromakuja. Aamiaiseksi sain taatelipuuroa, lounaaksi marjapuuroa ja iltapalaksi perunavelliä. Puuro tuntuu olevan helposti syötävää ja hyvää mahalle. Koska olen syönyt niin paljon puuroa, en ole saanut lääkettä vatsan toimintaan. Kaiken kaikkiaan ruoka täällä on hyvää ja on hienoa syödä monta kertaa päivässä.
Vaikka vatsani toimii hyvin, pääni on ollut puuroa tänään. Mikään ei motivoi. Hartiat ovat jäykät ja jälkani ovat kävelleet vain kovalla lattialla. Luulen, että kehoni ikääntyy. Koska on pilvistä, en ole laittanut ikääntymistä hidastavaa aurinkorasvaani. Olemmeko vanhenemista vastaan koska pelkäämme kipua, kuolemaa tai ryppyjä?
”Saatana, onko se se kuolema, kun kurkku tekee niin kipeää.” oli ensimmäinen tänään kohtaamani lause. Keho on pääpuheenaihe. Jokainen kehonosa on mahdollinen vihollinen. Sillä aikaa kun työntekijöillä on erityisen kiireinen aamu sairaslomien vuoksi, meilä on hyvin rauhallinen aamu. Me odotamme. Katsomme lattiaa. Me odotamme. Minusta tuntuu hieman typerältä. Onneksi puuro maistuu hyvältä.
Kaksitoista puuroa tämän viikon ruokalistalla: Jukolapuuro. Luumupuuro. Perunapuuro. Ruishiutalepuuro. Mannapuuro. Vispipuuro. Ohrahiutalepuuro. Jukolanvehnäpuuro. Kaurapuuro. Grahamvelli. Ohrahiutalevelli. Uunipuuro.
-----------------------------------------------------
Porridge
In Finland there are many words for porridge and at Kajalakoti I am daily learning the taste of a new porridge. For breakfast I had porridge with dates, for lunch I had berry porridge and for evening meal I had potato porridge. Porridge seems to be easy to eat and it is good for the stomach. Since I had so much porridge they still havent given me medicine to get the stomach working. All in all the food is good here and it is great to eat less many times a day.
Even thouh my stomach works fine, my head has been like a porridge
today. Nothing really motivates. Shoulders are stiff and my feet have only walked on hard floors. I guess my body is aging. Because of clouds, I havent put on my Anti-Age Sun Cream. Are we against age because we fear pain, death or wrinkles?”Saatana, onkose se kuolema, kun kurkku tekee niin kipeä” (What the Hell, is it the death, cause my throat is hurting so much)
Was the first sentence that met me today. Talking about the body is a main subject. Every body part is a possible enemy. While the workers have an extra busy morning because of sickness leaves, we have an extra quite morning. We wait. We look at the floor. We wait. I actually feel a bit stupid. Luckily the porridge tastes good.
The twelve porridges on this weeks menu: Jukolanpuuro. Luumupuuro. Perunapuuro. Ruishutalepuuro. Mannapuuro. Vispipuuro. Ohrahiutalepuuro. Jukolanvehnäpuuro. Kaurapuuro. Grahamvelli. Ohrahintalevelli. Uunipuuro.
Sunday, June 8, 2008
Erilaisia ääniä
On tietysti vaikea elää niin tiivisessä yhteisessä
Mä oli aamulla kotona ja sitten illalla mä olin täällä. Se oli tohtorin järjestämä ja se meni hienosti. Asunto odotti valmiina. Tämä justi. Nyt olen ollut täällä jo kolme vuotta. Ensin pari viikkoa se oli kamalaa kun se koti ikävä teki kiusa. Eikä millään meinanut saada siitä eroa, mutta lopulta siitä alkanut valkenemaan.
Mikäs täällä oleskelu on kun kaikki toiset hoitaa kaikki asiat. Ei itse tarvitse tehdä mitään. Parempi kun kotona kun ei siellä kukaan olisi passanut tai kerinnyt hoitaa. Asuimme sen verran kaukana niistä kunnan hoitajista, kymmenen kilometriä. Nyt ei tarte tehdä mitään kun kaikki on puhdas ja ruoat tulee pöytään. Täällä on kilttejä tätejä. Ensimmäiset kaksi viikkoa mä menin ihan sekopäiseksi. Nyt ei tulee mieleen että pois lähtisin.
On minulla koti ikävä, jos minulla olisi vain joku kaveri kotona, en mä täällä olisi. Kotona on vain oma vapaus. Täällä on vain se vaikeus että vanha ihminen tarvitsee toimia kellon mukaan. Koska menen syömän ja...
Kotona söi vain kun oli nälkä
Mulla on jakku yllä koko ajan.
Ei tiedä onko vanhaksi tullut.
On niin kylmä.
Kyllä me vanhaksi ollaan tultu.
Juuu.
Mä olen vanhin tässä.
Ja mä olen melkein nuorin.
Niin.
Mä oli aamulla kotona ja sitten illalla mä olin täällä. Se oli tohtorin järjestämä ja se meni hienosti. Asunto odotti valmiina. Tämä justi. Nyt olen ollut täällä jo kolme vuotta. Ensin pari viikkoa se oli kamalaa kun se koti ikävä teki kiusa. Eikä millään meinanut saada siitä eroa, mutta lopulta siitä alkanut valkenemaan.
Mikäs täällä oleskelu on kun kaikki toiset hoitaa kaikki asiat. Ei itse tarvitse tehdä mitään. Parempi kun kotona kun ei siellä kukaan olisi passanut tai kerinnyt hoitaa. Asuimme sen verran kaukana niistä kunnan hoitajista, kymmenen kilometriä. Nyt ei tarte tehdä mitään kun kaikki on puhdas ja ruoat tulee pöytään. Täällä on kilttejä tätejä. Ensimmäiset kaksi viikkoa mä menin ihan sekopäiseksi. Nyt ei tulee mieleen että pois lähtisin.
On minulla koti ikävä, jos minulla olisi vain joku kaveri kotona, en mä täällä olisi. Kotona on vain oma vapaus. Täällä on vain se vaikeus että vanha ihminen tarvitsee toimia kellon mukaan. Koska menen syömän ja...
Kotona söi vain kun oli nälkä
Mulla on jakku yllä koko ajan.
Ei tiedä onko vanhaksi tullut.
On niin kylmä.
Kyllä me vanhaksi ollaan tultu.
Juuu.
Mä olen vanhin tässä.
Ja mä olen melkein nuorin.
Niin.
Harjoitus vapaudessa/Exercise in freedom
Harjoitus vapaudessa
Vapauden harjoituksia
1. Kuuntele luontoa auringonlaskun aikaan (tänään klo 22.54)
2. Raavi hyttysenpuremia kunnes ne alkavat vuotaa verta
3. Pidä nimilappua, jossa lukee ”taiteilija”
4. Juokse paljasjaloin ruohikossa
5. Tuo matto keskelle peltoa ja käy pitkäksesi
6. Tuo nettiyhteydellä varustettu tietokoneesi ulos
7. Matkusta moottoripyörän kyydissä
Siskoni ollessa nunna luostarissa Pohjois-Norjassa suoritin moottoripyöräajokorttiani. Hän oli karmeliittanunna, luostarissa mietiskeltiin. Ovet olivat lukossa, nunnat pysyvät luostarissa ja vierailijat pysyivät luostarin ulkopuolella. Minulla ja nunnilla oli suunnitelma : ostettuani moottoripyörän veisin heidät yksi kerraallaan ajelulle Kvaloyaan, ulkopuolella olevaan saareen. Kypärän ollessa ainoa suoja tuulelta, asfaltilta ja nopeudelta. Ohi kiitävät maisemat. Olla matkustaja: ei kontrollissa ja pelätä. Kunnes tajuat, että tämä on harjoitus vapaudesta. Jos et päästä irti, palaat takaisin hartiat jäykkinä. Luulen, että mietiskelevät nunnat ovat vapauden harjoittamisen mestareita.
”Vapaus ei ole idea/abstraktio, se on tunne, joka tulee sisältäpäin.”
Prem Ranat
Joka ilta kun toiset ovat huoneissaan, olen tehnyt yksin erään vapauden harjoitteen. Olen ollut täällä tähän mennessä seitsemän iltaan. Eilen oli lauantai ja viikonlopun tuntu on läsnä hieman myös Kajalakodissa. Erityisesti sen huomaa vierailijoista, jotka vierailevat tai hakevat isovanhempansa viikonlopuksi. Minut haettiin kahdesti päivän aikana ja sain kaksi muuta kutsua, joista minun piti kieltäytyä. Aamulla minut vietiin paikalliselle kesätorille Someroon ja illalla kävelin metsässä ja saunoin tätini perheen kanssa. Päivän lopussa olin setäni moottoripyörän kyydisssä. Ohi kiitävät maisemat. Nopeus ja paikallaan istuminen.
Monet ovat huolissaan, että täällä ollessani alan tuntea olevani jumissa, että minun täytyisi päästä pois ja nähdä muuta ja muita. Olen valinnut olla täällä enkä voi tietää, millaista on olla pakotettu asumaan täällä. Nyt toivon vain rutiinia, johon asettua, että rutiinista tulisi osa minua. Sanotaan, että tänne kotiutuminen kestää uudelta asukkaalta kaksi viikkoa. Ja aina kotona käydessä, alkaa kaivata kotiin. Hän on valinnut olla täällä eikä käydä kotonaan. On parempi niin. Olen erilainen tässä suhteessa. Kahden viikon jälkeen minä haluaisin mennä ja vierailla muualla. Meillä kaikilla on tapamme harjoitella vapautta.
--------------------------------------------------------
Exercises in freedom
1. Listen to the nature during sunset (today at 10:54 pm)
2. Itch mosquito bites untill the blood starts to come
3. Wear a sign where it says ”artist”
4. Run barefeet on the grass
5. Bring a mat to the middle of the field and lay down there
6. Bring your laptop with Internet outdoors
7. Be a passenger on a motorbike
During the time my sister was a nun at the monastry in Northern Norway I took my licence for riding a motorbike. She was a carmelite nun and it was a contemplative monastry. The doors were locked, the nuns stayed inside the monastry and the visitors on the outside. Me and the nuns had a plan that when I bought myself a motorbike I would take one by one on a ride to the outer island, Kvaløya. The helmet being the only protection from wind, asphalt and speed. Landscape passing. Being a passenger and the feeling of no control and fear. Until you realise that this is an exercise in freedom. If you dont let go, you will come back with stiff shoulders. I guess the contemplative nuns are experts in practising freedom.
”Freedom is not an idea, it is a feeling that comes from inside.” Prem Ranat
Every evening when the others are in their rooms I have been doing one exercise of freedom for myself. I have untill now been here seven evenings. Yesterday was Saturday and the feeling of weekend is somewhat present at Kajalakoti as well. Specially it is noticable by the amount of visitors that visits or bring their grandparents somewhere else. I got picked up two times during the day and had two other invitations I had to refuse. In the morning I was brought to a local summer market in Somero and in the evening I went for a walk in the forest and to the sauna with my aunts family. In the end of the day I was a passenger on the motorbike of my uncle. Passing landscapes. Speed and sitting still.
Many people are worried that I will the time I am here start to feel stuck, that I would need to get away and see other things and meet other people. I have chosen to be here and I can not know how it is to be forced to live here. Now I just wish for the routine to settle, to let the routine be a part of me. It takes two weeks one of the people living here said. And whenever you go home, you will just start to miss home. She has choosen just to stay here and not visit home. It is better that way. I know I am different that way. After two weeks I would want to go and visit somewhere else. We all have our ways of exercising freedom.
Vapauden harjoituksia
1. Kuuntele luontoa auringonlaskun aikaan (tänään klo 22.54)
2. Raavi hyttysenpuremia kunnes ne alkavat vuotaa verta
3. Pidä nimilappua, jossa lukee ”taiteilija”
4. Juokse paljasjaloin ruohikossa
5. Tuo matto keskelle peltoa ja käy pitkäksesi
6. Tuo nettiyhteydellä varustettu tietokoneesi ulos
7. Matkusta moottoripyörän kyydissä
Siskoni ollessa nunna luostarissa Pohjois-Norjassa suoritin moottoripyöräajokorttiani. Hän oli karmeliittanunna, luostarissa mietiskeltiin. Ovet olivat lukossa, nunnat pysyvät luostarissa ja vierailijat pysyivät luostarin ulkopuolella. Minulla ja nunnilla oli suunnitelma : ostettuani moottoripyörän veisin heidät yksi kerraallaan ajelulle Kvaloyaan, ulkopuolella olevaan saareen. Kypärän ollessa ainoa suoja tuulelta, asfaltilta ja nopeudelta. Ohi kiitävät maisemat. Olla matkustaja: ei kontrollissa ja pelätä. Kunnes tajuat, että tämä on harjoitus vapaudesta. Jos et päästä irti, palaat takaisin hartiat jäykkinä. Luulen, että mietiskelevät nunnat ovat vapauden harjoittamisen mestareita.
”Vapaus ei ole idea/abstraktio, se on tunne, joka tulee sisältäpäin.”
Prem Ranat
Joka ilta kun toiset ovat huoneissaan, olen tehnyt yksin erään vapauden harjoitteen. Olen ollut täällä tähän mennessä seitsemän iltaan. Eilen oli lauantai ja viikonlopun tuntu on läsnä hieman myös Kajalakodissa. Erityisesti sen huomaa vierailijoista, jotka vierailevat tai hakevat isovanhempansa viikonlopuksi. Minut haettiin kahdesti päivän aikana ja sain kaksi muuta kutsua, joista minun piti kieltäytyä. Aamulla minut vietiin paikalliselle kesätorille Someroon ja illalla kävelin metsässä ja saunoin tätini perheen kanssa. Päivän lopussa olin setäni moottoripyörän kyydisssä. Ohi kiitävät maisemat. Nopeus ja paikallaan istuminen.
Monet ovat huolissaan, että täällä ollessani alan tuntea olevani jumissa, että minun täytyisi päästä pois ja nähdä muuta ja muita. Olen valinnut olla täällä enkä voi tietää, millaista on olla pakotettu asumaan täällä. Nyt toivon vain rutiinia, johon asettua, että rutiinista tulisi osa minua. Sanotaan, että tänne kotiutuminen kestää uudelta asukkaalta kaksi viikkoa. Ja aina kotona käydessä, alkaa kaivata kotiin. Hän on valinnut olla täällä eikä käydä kotonaan. On parempi niin. Olen erilainen tässä suhteessa. Kahden viikon jälkeen minä haluaisin mennä ja vierailla muualla. Meillä kaikilla on tapamme harjoitella vapautta.
--------------------------------------------------------
Exercises in freedom
1. Listen to the nature during sunset (today at 10:54 pm)
2. Itch mosquito bites untill the blood starts to come
3. Wear a sign where it says ”artist”
4. Run barefeet on the grass
5. Bring a mat to the middle of the field and lay down there
6. Bring your laptop with Internet outdoors
7. Be a passenger on a motorbike
During the time my sister was a nun at the monastry in Northern Norway I took my licence for riding a motorbike. She was a carmelite nun and it was a contemplative monastry. The doors were locked, the nuns stayed inside the monastry and the visitors on the outside. Me and the nuns had a plan that when I bought myself a motorbike I would take one by one on a ride to the outer island, Kvaløya. The helmet being the only protection from wind, asphalt and speed. Landscape passing. Being a passenger and the feeling of no control and fear. Until you realise that this is an exercise in freedom. If you dont let go, you will come back with stiff shoulders. I guess the contemplative nuns are experts in practising freedom.
”Freedom is not an idea, it is a feeling that comes from inside.” Prem Ranat
Every evening when the others are in their rooms I have been doing one exercise of freedom for myself. I have untill now been here seven evenings. Yesterday was Saturday and the feeling of weekend is somewhat present at Kajalakoti as well. Specially it is noticable by the amount of visitors that visits or bring their grandparents somewhere else. I got picked up two times during the day and had two other invitations I had to refuse. In the morning I was brought to a local summer market in Somero and in the evening I went for a walk in the forest and to the sauna with my aunts family. In the end of the day I was a passenger on the motorbike of my uncle. Passing landscapes. Speed and sitting still.
Many people are worried that I will the time I am here start to feel stuck, that I would need to get away and see other things and meet other people. I have chosen to be here and I can not know how it is to be forced to live here. Now I just wish for the routine to settle, to let the routine be a part of me. It takes two weeks one of the people living here said. And whenever you go home, you will just start to miss home. She has choosen just to stay here and not visit home. It is better that way. I know I am different that way. After two weeks I would want to go and visit somewhere else. We all have our ways of exercising freedom.
Saturday, June 7, 2008
Helle/Heat
HelleOn kuuma kausi. Ei sadepisaroita. Ikkunan ulkopuolella aukeavat pellot halkeilevat ja ruoho muuttuu jo ruskeaksi. Kesäkuun alku. Ojennan kupin vettä kuivalle suulle ja kuuntelen kuinka vesi kosteuttaa kuivaa kehoa. Puhumme paljon säästä ja se sopii minulle, sillä pidän sitä oikeasti kiinnostavana aiheena. Olen kotoisin Pohjois-Norjasta ja siellä sää todella vaikuttaa elämääämme. Sää vaikuttaa myös Kajalakodin elämään. Aurinko kutsuu meidät ulos, istumaan varjoon ja tuntemaan ilman. Tilaa on tarpeeksi, ei tarvitse istua päällekäin. Katsomme kolmen koivun latvoja. Keskimmäisen koivun latvuksen lehdet ovat kuolleita. Se pilaa selvästi kauniin näkymän. Kerttu on jo mielessään tuon koivun latvassa leikkaamassa pois kuivia lehtiä. Aurinko kuivattaa kehoja ja voimaa on vähemmän.
Voimaa tarvitaan myös hengittämiseen. Minut kutsutaan haastattelemaan ja ottamaan kuvia asukkasta, joka on hyvin sairas. Olen kiitollinen kutsusta. Kun voimaa on juuri ja juuri hengittämiseen, voi kysymyksiin vastaaminen olla vaikeaa. Mutta kysymyksiin vastaaminen ja kuvatuksi tuleminen voivat olla myös merkki elämästä. Pahempaa voisi olla, jos ei tulisi aktivoiduksi ollenkaan. Mies nukkuu ja puhun hänen vaimonsa kanssa; meitä vaivaa, että emme tiedä minkälaista makuupussia hän käytti sodassa. Onneksi mies herää hetkeksi, joten voimme kysyä; samanlaisia makuupusseja kun tänään, vain painavampia.
Aktiivinen. Epäaktiivinen. Passsiivinen. Aktivoitu. Laitostunut. Osallistuva. Päättävä. Salliva. Pakottava. Rohkaiseva. Tekevä.
Ruoka-aika on yhdessäolo aikaa. Miksi puhua samalla kun syömme? Maistelemme ruokaa ja huoneen toiselta puolelta isketään silmää, joitain kommentteja toisista. Tai säästä. ”Kun kissa on poissa, hiiret hyppivät pöydällä” kuuluu norjalainen sanonta. Sokeripalat laskeutuvat turvallisesti taskuihin. Jos joku on unohtanut istumapaikkansa ja istuu toisen paikalla, siitä voi seurata jopa pieni riita.
Muista juoda.
-------------------------------------------------------
Heat
It is the heat season. No raindrops. The fields outside the window is cracking and the grass is already turning brown. Early June. I hand over the cup of water to the dry mouth and listen as the water gives some moist to a dry body. We talk a lot about weather and that is fine with me as I trully think it is an interesting subject. I am from the north of Norway and there the weather really affects our lives. The weather affects the life at Kajalakoti as well. The sun invites us to go and sit outside in the shadow and feel the air. There is space enough to not sit on top of each other and we watch the top of three birches. The top of the middle birch has just dead branches. It obviously ruins the beautifull sight. Kerttu is already in her mind up there cutting down the branches. The sun dries the bodies and there is less strength.
Strength is also needed for breathing. I am invited to come and take pictures and interview an inhabitant that is very sick and I am gratefull for being invited. When you nearly have strength for breathing it might be difficult to answer questions, but to get a question and to be taken pictures of might also be a sign of life. It might be worse not to be activated at all. While he is sleeping and I talk with his wife, it bothers us that none of us knows what kind of sleeping bags he used during the war. Luckily he wakes up long enough so we can ask him; similar sleeping bags as today, but heavier.
Active. Initiative. Passivated. Activated. Institutionalized. Participate. Deciding. Letting. Forcing. Engourage. Doing.
Food time is together time. What is the point in talking while eating? We taste the food and there is a wink across the room, some comments about each other. Or the weather. ”When the cat is away, the mice dances on the table” we say in Norway. Sugar cubes land safely into the pockets. If somebody has forgotten their seating place and gone to another persons place to sit, there might even be a small quarrel.
Remember to drink
Friday, June 6, 2008
Subscribe to:
Posts (Atom)
