Sunday, June 8, 2008

Harjoitus vapaudessa/Exercise in freedom

Harjoitus vapaudessa

Vapauden harjoituksia

1. Kuuntele luontoa auringonlaskun aikaan (tänään klo 22.54)
2. Raavi hyttysenpuremia kunnes ne alkavat vuotaa verta
3. Pidä nimilappua, jossa lukee ”taiteilija”
4. Juokse paljasjaloin ruohikossa
5. Tuo matto keskelle peltoa ja käy pitkäksesi
6. Tuo nettiyhteydellä varustettu tietokoneesi ulos
7. Matkusta moottoripyörän kyydissä

Siskoni ollessa nunna luostarissa Pohjois-Norjassa suoritin moottoripyöräajokorttiani. Hän oli karmeliittanunna, luostarissa mietiskeltiin. Ovet olivat lukossa, nunnat pysyvät luostarissa ja vierailijat pysyivät luostarin ulkopuolella. Minulla ja nunnilla oli suunnitelma : ostettuani moottoripyörän veisin heidät yksi kerraallaan ajelulle Kvaloyaan, ulkopuolella olevaan saareen. Kypärän ollessa ainoa suoja tuulelta, asfaltilta ja nopeudelta. Ohi kiitävät maisemat. Olla matkustaja: ei kontrollissa ja pelätä. Kunnes tajuat, että tämä on harjoitus vapaudesta. Jos et päästä irti, palaat takaisin hartiat jäykkinä. Luulen, että mietiskelevät nunnat ovat vapauden harjoittamisen mestareita.

”Vapaus ei ole idea/abstraktio, se on tunne, joka tulee sisältäpäin.”
Prem Ranat

Joka ilta kun toiset ovat huoneissaan, olen tehnyt yksin erään vapauden harjoitteen. Olen ollut täällä tähän mennessä seitsemän iltaan. Eilen oli lauantai ja viikonlopun tuntu on läsnä hieman myös Kajalakodissa. Erityisesti sen huomaa vierailijoista, jotka vierailevat tai hakevat isovanhempansa viikonlopuksi. Minut haettiin kahdesti päivän aikana ja sain kaksi muuta kutsua, joista minun piti kieltäytyä. Aamulla minut vietiin paikalliselle kesätorille Someroon ja illalla kävelin metsässä ja saunoin tätini perheen kanssa. Päivän lopussa olin setäni moottoripyörän kyydisssä. Ohi kiitävät maisemat. Nopeus ja paikallaan istuminen.

Monet ovat huolissaan, että täällä ollessani alan tuntea olevani jumissa, että minun täytyisi päästä pois ja nähdä muuta ja muita. Olen valinnut olla täällä enkä voi tietää, millaista on olla pakotettu asumaan täällä. Nyt toivon vain rutiinia, johon asettua, että rutiinista tulisi osa minua. Sanotaan, että tänne kotiutuminen kestää uudelta asukkaalta kaksi viikkoa. Ja aina kotona käydessä, alkaa kaivata kotiin. Hän on valinnut olla täällä eikä käydä kotonaan. On parempi niin. Olen erilainen tässä suhteessa. Kahden viikon jälkeen minä haluaisin mennä ja vierailla muualla. Meillä kaikilla on tapamme harjoitella vapautta.

--------------------------------------------------------
Exercises in freedom


1. Listen to the nature during sunset (today at 10:54 pm)
2. Itch mosquito bites untill the blood starts to come
3. Wear a sign where it says ”artist”
4. Run barefeet on the grass
5. Bring a mat to the middle of the field and lay down there
6. Bring your laptop with Internet outdoors
7. Be a passenger on a motorbike

During the time my sister was a nun at the monastry in Northern Norway I took my licence for riding a motorbike. She was a carmelite nun and it was a contemplative monastry. The doors were locked, the nuns stayed inside the monastry and the visitors on the outside. Me and the nuns had a plan that when I bought myself a motorbike I would take one by one on a ride to the outer island, Kvaløya. The helmet being the only protection from wind, asphalt and speed. Landscape passing. Being a passenger and the feeling of no control and fear. Until you realise that this is an exercise in freedom. If you dont let go, you will come back with stiff shoulders. I guess the contemplative nuns are experts in practising freedom.

”Freedom is not an idea, it is a feeling that comes from inside.” Prem Ranat

Every evening when the others are in their rooms I have been doing one exercise of freedom for myself. I have untill now been here seven evenings. Yesterday was Saturday and the feeling of weekend is somewhat present at Kajalakoti as well. Specially it is noticable by the amount of visitors that visits or bring their grandparents somewhere else. I got picked up two times during the day and had two other invitations I had to refuse. In the morning I was brought to a local summer market in Somero and in the evening I went for a walk in the forest and to the sauna with my aunts family. In the end of the day I was a passenger on the motorbike of my uncle. Passing landscapes. Speed and sitting still.

Many people are worried that I will the time I am here start to feel stuck, that I would need to get away and see other things and meet other people. I have chosen to be here and I can not know how it is to be forced to live here. Now I just wish for the routine to settle, to let the routine be a part of me. It takes two weeks one of the people living here said. And whenever you go home, you will just start to miss home. She has choosen just to stay here and not visit home. It is better that way. I know I am different that way. After two weeks I would want to go and visit somewhere else. We all have our ways of exercising freedom.

2 comments:

Stein said...

Når jeg leser hvordan du faktisk finner deg til rette tenker jeg at mennesker kan klare de fleste omstillinger i livet. Det er bare måten vi nærmer oss dem som er av betydning for hvordan vi vil ha det. kanskje kan jeg også klare å bli ordentlig lykkelig i en by hvis jeg prøver. Kan vel ikke si at jeg har prøvet hardt nok, for jeg har istedet tenkt på skogen, viddene og de fantastiske stedene i naturen som jeg har savna. Lover å gjøre et ordentlig forsøk på å like meg å trives i byen til høsten

Kristina Junttila said...

Gresset er altid grönnere på den andre siden av gjerdet og i byen er det ikke mye gress... Men jeg tviler ikke i det hele tatt på at du også kan trives i Helsingfors