Thursday, June 5, 2008

Avajaiset/Opening


Mitä itseasiassa tarvitsemme elämässä? Laitoksessa saamme tarvitsemamme. Työtekijät antavat sen meille. Ruoan, lääkkeet, puhtaan alusastian ja hatun, joka suojaa auringolta. Kun pitäisi silmällä 60 lasta tai viettäisi aikaa pitkällä luokkaretkellä. Missä on tilaa odottamattomille rakkaustarinoille? Onko tämä paikka, jossa on sallittua rakastua? Mitä itseasiassa tarvitsemme elämässä?

Tänään oli koko Hiidentien taidetapahtuman avajaiset. Joukko ihmisiä tuli Kajalakotiin, koska olen valinnut kävellä ympäriinsä taitelija-nimilapussani vanhusten luona muutamia viikkoja. Kaikki tämä nostaa esiin kysymyksiä. Mikä on roolini Kajalakodissa? Mikä on taiteilijan rooli?

Olenko täällä tehdäkseni vanhojen ihmisten elämän helpommaksi? Olenko täällä viihdyttämässä? Olenko täällä tietääkseni/tietämässä paremmin, miten elämä pitäisi elää? Olenko täällä ollakseni kiltti tyttö? Olenko täällä, koska en saanut oikeaa työtä laitoksessa?

EN

Huoneeni on kellarissa. Minä tarkkailen. Marjatta Halkilahti sanoi tänään avajaispuheessaan mukavasti, kuinka se, että tulen ulkopuolelta ja kuvailen Kajalakotia nostaa esiin kysymyksiä laitoksesta ja sen paikasta. Se voi olla tarpeen, erityisesti tänä päivänä. Etsin vapautta elämässäni. Tulen heitetyksi uusiin tilanteisiin. Pienten tekojen kautta voi aueta uusia kysymyksiä.

Yksi opettajistani sanoi, että ehkä jokaisessa vanhainkodissa pitäisi työskennellä taiteilija. En tiedä yhtään, mitä hänen pitäsi tehdä. Unohtaa välillä sulkea ovi. Laulaa joka ilta tuutulaulu jokaiselle. Kuratoida näyttely kivoista käsitöistä, jotka asukkaat ovat piilottaneet huoneisiinsa. Mitä tahansa, mitä emme tarvitse elämässä. En tiedä. Mutta kaikki tämä on ajattelemisen ja tekemisen arvoista. Kertokaa, jos teillä on ideoita.

”Niin kauan kun sadat meistä pysyvät hengissä, meistä ei koskaan tule Englannin vallan alaisia, koska emme taistele loiston tai rikkauden tai kunnian puolesta, vaan yksin vapauden, jota yksikään arvokas/omistautunut mies ei menetä elämässään.”

---------------------------------------------------------
Opening
What do we actually need in life?
In the institution we get what we need. The workers give it to us. Food, medicine, clean gebiss and the hat to protect for the sun. It is like keeping track of sixty children or spending time in a long school camp. Where there is place for even unexpected love stories. Is this a place where it is allowed to fall in love? What do we actually need in life?

Today was the opening of the whole Hiidentie art happening. A whole bunch of people came to Kajalakoti because I have choosen to walk around with a sign that says ”artist” for a few weeks among old people. It raises the question of what is my role at Kajalakoti and as a whole what is the role of the artist.

Am I there to make the life easier for the old people? Am I there to entertain? Am I there to know better how life should be lived? Am I there to be a good girl? Am I there because I didnt get a real job at an institution?

NO

My room is in the cellar. I observe. Marjatta Halkilahti in her speech today said it nicely that I come from the outside and just by picturing the place it opens up the questions around institution and its place. It might be needed, specially today. I search for freedom in my life. I get kicked into new situations. Through small actions it might also open up some new questions.

One of my teachers said that maybe it would be needed to have an artist working in all old folks home. I have no idea what that person should do. Once in a while forget to close the door. Every night sing a lullaby for each person. Curate a gallery with all the nice handicraft all the inhabitants have hidden in their room. Anything we dont need in life. I dont know. But it is worth to use the energy to think and act about it. Tell me if you have ideas.

"As long as a hundred of us remain alive we will never be subject to English dominion, because it is not for glory or riches or honours that we fight but for freedom alone, which no worthy man loses except with his life."

4 comments:

Stein said...

Denne gangen skal jeg ikke komme med flere superlativer, men komme med opplysninger. Du blir nå fulgt på bloggen hver dag av folk som driver med og intreserer seg for eldrepolitik i Norge. I allefall er det hva jeg har fått høre av de. Så uansett hva det kommer ut av dette må det jo bli bra, for det gjør jo i grunnen alt du tar deg til. Klem

Anonymous said...

Det er artig og opplysande aa sjaa bilde av saa mange fine gamle folk. Eg likte uttrykket tiul den dama som stod og saag paa deg i dag. ,Og saa likte eg aa lese om den turen de tok til hytta...

Mamma Jorid

Petra said...

Rakas K,

i like your questions. somehow they draw a lot to be visible, and by this i dont mean answers.

and Stein, its the time of your life to tell people, that your wife just moved in to a old folks house ;)

sunwarmhug

Petra said...

hei,

olen tämänpäiväinen suurpostittajasi.

luin juuri blogisi lävitse, katsoin kuvat.
liikutuin valtavasti.
se, mitä kirjoitat osuu kohtaan, jossa silmät suurina odotamme
vastausta, jonka toivomme ottaavan syliinsä ja silittävän päätämme,kun kysymme:
olemmeko tärkeitä tällaisenaan, saammeko olla sitä mitä olemme ja siellä missä
haluamme olla, saammeko elää, kuolla ja mitä ikinä eläminen ja kuoleminen tarkoittavatkaan?

rakkautta,
Petra