Here is the speech Marjatta Halkilahti had for the people that came to Kajalakoti for the opening of Hiidentie:
tervetuloa kajalakotiin
minulla on kädessani kortteja.. lippusia.. lappusia
näissä se mitä teille aion sanoa
ensimmäisessä on teemani
oikeastaan teemani kaikkeen
kaikkeen tässä elämässä
se on
kaikella on aikansa
kaikella on rajansa
ja kaikella on tarkoituksensa
kaikella on aikansa
minä olen marjatta halkilahti
tämän talon johtaja
johtaja vuodesta 1967
nyt kesäkuun 1 päivänä alkoi neljäskymmenes toinen työvuosi
se on mieletön aika
ja se on sikälikin aika erikoista että
kun tämä talo
tämä kajalakoti tänä vuonna täyttää 70 vuotta niin
on vaan todettava että
minähän olen yli puolet tämän talon toiminta-ajasta ollut täällä
mutta
mihinkäs minä kotoani lähtisin?
minulla on ollut ja on upeat työkaverit
.. työntekijät jotka tätä vanhainkotimaailmaa.. tätä
jokapäiväistä elämäämme kanssani toteuttavat
kaikella on rajansa
talo siis täyttää tänä vuonna 70 vuotta
sitä juhlitaan
6.12.2008
ilmeisesti ihan vaan kotipiirissä
meillä on aihetta syntymäpäivään mutta
meillä on myös hautajaiset
ehkä minun läksiäisenikin
eläkkeellehän minulla on mahdollisuus heittäytyä 1. joulukuuta
siis tänä vuonna
jos haluan
en tiedä vielä
hautajaiset meillä on siksi että
tämä talo liukuu 1.1.2009 uuden suuren salon syliin
ja toimii jatkossa yhtenä salon kaupungin vanhuspalvelupaikoista
moni asia muuttuu
moni asia säilyy
kaikella on tarkoituksensa
kun kristina junttila ensimmäisen kerran soitti
tänne kajalakotiin
niin ensimmäisestä soitosta ajattelin että
no voivoi
mikähän tämäkin juttu nyt oikein on?
.. mutta että.. mielenkiintoiselta vaikuttaa
ja eihän tässä nyt muuta voi sanoakaan
kuin että mielenkiintoista
todella mielenkiintoista
tässä tilanteessa kun eletään näitä salo2009 kuvioita
niin synnytystuskiakin on odotettavissa
aina välillä.. eteemme heitetään uhkakuvia
uhkakuvia siitä että
salon alueen vanhainkodit liu`utetaan
tuonne terveyshuollon maailmaan päin
niin nyt.. nyt tämä kristinan projekti
tämähän.. on meille kuin.. lottovoitto
koska.. kristina välittää varsin aidosti julkisuuteen
.. tätä meidän työtämme
.. meidän jokapäiväistä arkeamme
.. elämää jonka toivomme jatkuvan uudessa salossakin
niin että.. se elämä on vanhainkotielämää eikä sitä vietäisi meiltä pois!
olen todella kiitollinen siitä että
olemme tähän projektiin mukaan päässet
suuret kiitokset teille jotka tämän nyt mahdollistatte
ja kiitos kristinalle
minulla on kädessäni vielä yksi kortti
siinä tyttäreni
20 vuotiaan mariannan tekstiä
on muuten tässä talossa kolmatta kesää
kesäsijaisena
.. kun hän pääsi pari vuotta sitten ylioppilaaksi niin
hän sai tehtävän puhua koulunsa uusien ylioppilaiden puolesta
ja siinä puheessa oli muutana lause jotka
erityisesti jäivät mieleen
luen ne teille
koska ne sopivat tähänkin kokonaisuuteen
.. tähän kristinan projektiin ihan hyvin
"olet kuin puu
kasvat, vartut, koet tuulet ja tuiverrukset
sateen sekä kylmyyden, auringon ja tähdet,
valon ja pimeyden, ja ilon sekä onnen
kuitenkin - muista mistä sinä olet tullut
pidä juuret tiukasti maassa, sillä muutoin latva lakastuu"
kiitos että olette tulleet
Saturday, June 14, 2008
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
Kiitos, Marjatta, puheestasi! Minulle lukijana on ollut hyvä myös nähdä työntekijöiden kuvat. Olen voinut miettiä teidän elämästä vanhainkodista.
Kun oma äitini, Kristinan mummo, oli viimeisinä päivinä hoitokodissa, ja sitä ennen kun hoitajat tulivat joka päivä hänelle kotiin, sain tilaisuus tavata monia hoitajia. Näin, että vanhalle ihmiselle on joskus vaikeata, että niin monet työntekijät tulivat auttamaan. Hän tarvitsi tutustua ja tuntea, että just tämä hoitaja tuli just hänelle. Âidille oli joskus vaikeata ymmärtää, minkä takia hoitajilla oli niin kiire, minkä takia he eivät voineet vain istuskella ja olla...
Luulen, että te itse myös joskus kysytte samat kysymykset. Luulen, että näette kuinka tärkeä on oleskelu-aika - vain oleskelemaan.
Tiedän myös, että me läheiset usein tunnemme, että meillä ei ole aikaa. Oleskeluaika vnhojen ihnisten - ja lasten - kanssa on tärkeä aika.
Mamma Jorid
Post a Comment