Apua/Help

Apua!
Käytävälle kuule huutoja.

Minulla ei ole minkäänlaista työvastuuta täällä. On oikeastaan vaikeaa vain katsoa, kun ihmiset tarvitsevat apua ja olla menemättä auttamaan heti. Jos yleensä elämässä joku tarvitsee apua, olet velvollinen auttamaan, mutta laitoksessa kaikesta tulee monimutkaisempaa. Jollekin maksetaan siitä, että hän auttaa oikealla tavalla. Olen puhunut muutaman kerran täällä asuvien kanssa vanhenemisen vaikeudesta ja siitä, kuinka ei enää voi tehdä työtä tai ottaa vastuuta omasta elämästään. Tai siitä, kuinka vain katsoa vierestä, kun toiset saattavat tarvita apua. Tämä voi saada tuntemaan, että olemme vain tiellä.

Tänään minua autettiin. (Varo, nyt seuraa hyvin tarjoiltu mainos blogissani) Minulla on ollut ongelmia päästä internettiin ja tähän asti minun on pitänyt mennä joka aamu Pirjon toimistoon ja lainata hänen konettaan päästäkseni blogiini. Juhani, vahtimestari/yleismies, on ratkaisujen mies, joten hän soitti Salon Seudun Puhelimeen ja kysyi, voisivatko he sponsoroida minulle internetin täälläoloajakseni.Joten tänä aamuna hän ajoi minut Saloon ja kävelin SSP myyntitoimistoon, jossa langaton USB modeemi ja sim-kortti odottivat minua paketissa. Pidän ratkaisuista!

------------------------------------------------
Help!
I hear sounds in the hallway.

I have absolutely no work responsibilities here. It is actually difficult to watch people needing help and not straight away go and help. In life I guess you are obliged to help if someone needs it, while in an institution it all becomes more complicated. Someone gets paid to help the right way. A few times I have talked with somebody that lives here about the difficulty of becoming old and not being able to work or take responsibility for their own life. Or wathcing others that might need help. It can makes us feel to be only in the way.

Today I was helped. (Watch out. Now I will bring in some well deserved commercial to my blog) I had problems to get on the Internet and untill now I had to go every morning to Pirjos office and borrow her computer to get on the blog. Juhani, the caretaker, is a man with solutions so he called to Salon Seudun Puhelin and asked them to sponsor me Internet the time I am here. So this afternoon he drove me to Salo and I walked to SSPs sales office where there was a packet with a USB wireless modem and a sim card waiting for me. I like solutions!