Sunday, June 8, 2008

Erilaisia ääniä

On tietysti vaikea elää niin tiivisessä yhteisessä

oli aamulla kotona ja sitten illalla olin täällä. Se oli tohtorin järjestämä ja se meni hienosti. Asunto odotti valmiina. Tämä justi. Nyt olen ollut täällä jo kolme vuotta. Ensin pari viikkoa se oli kamalaa kun se koti ikävä teki kiusa. Eikä millään meinanut saada siitä eroa, mutta lopulta siitä alkanut valkenemaan.
Mikäs täällä oleskelu on kun kaikki toiset hoitaa kaikki asiat. Ei itse tarvitse tehdä mitään. Parempi kun kotona kun ei siellä kukaan olisi passanut tai kerinnyt hoitaa. Asuimme sen verran kaukana niistä kunnan hoitajista, kymmenen kilometriä. Nyt ei tarte tehdä mitään kun kaikki on puhdas ja ruoat tulee pöytään. Täällä on kilttejä tätejä. Ensimmäiset kaksi viikkoa menin ihan sekopäiseksi. Nyt ei tulee mieleen että pois lähtisin.

On minulla koti ikävä, jos minulla olisi vain joku kaveri kotona, en täällä olisi. Kotona on vain oma vapaus. Täällä on vain se vaikeus että vanha ihminen tarvitsee toimia kellon mukaan. Koska menen syömän ja...
Kotona söi vain kun oli nälkä


Mulla on jakku yllä koko ajan.
Ei tiedä onko vanhaksi tullut.
On niin kylmä.
Kyllä me vanhaksi ollaan tultu.
Juuu.
olen vanhin tässä.
Ja olen melkein nuorin.
Niin.

1 comment:

Anonymous said...

Timeless words, dropping, dropping, dropping... from the emptiness to the emptiness. Emptiness is full of life, it´s slow. it´s vital. Time bustles, like a strange, mysterious ants nest. Collective mind. Collective body.